KOHTAAMISIA NURMEKSESSA
”Ihan kuin kuuluisi sianröhkintää ja kummaa kolinaa?”
mitähän Nurmeksennokassa oikein tapahtuu, kun tällaisia ääniä, normaalisti
täällä on vain meren pauhua. Olemme menossa raivaamaan vanhoja ensimmäisen
maailmansodan aikaisia jäänteitä esille, kasarmin kivijalka ja pari tykkiasemaa
siellä on, jotka ovat aivan puuston peitossa. Kävelemme eteenpäin
moottorisahavarusteet mukana, kuuluu vierasta puhetta, venäjää, aika
yllättävää, että venäläiset ovat löytäneet tänne Nurmeksennokkaan. Miten ovat
mahtaneet tänne tulla?
Onpa niillä kummat varusteet, ihan kuin jostain menneestä
sodasta olisivat tänne tulleet, olisikohan jokin teemaretki. Aseet ja kaikki! ”Seis, tämä on suljettu alue, tänne ei
siviilit pääse, Venäjän Tsaarin aluetta”. ”Niin, tulimme raivaamaan retkeilyaluetta,
puut ovat peittäneet jo kaiken alleen”. Vartiomiehen tapainen oli meidät
pysäyttänyt, on ilmeisesti ihan tosissaan, ei meille kukaan ole tällaisesta
kertonut, mitä ihme porukkaa. ”Raivaamaan? Täällä ei ole mitään raivattavaa,
kasarmi on tuossa ja täysin kunnossa, poistukaa, tai joudun pidättämään teidät,
pidättämään Tsaarin nimissä”. Niin, että mitä! Nyt on jokin vialla… sivusta ilmestyy uusia sotilaita, vaikuttaa
varusteilta vuosisadan alusta, ensimmäinen maailmansota, nämähän ovat
varustuksia siltä ajalta. Miten aidosti
näyttelevätkin nämä henkilöt sen ajan sotilaita.
”Jos emme teitä kauheasti häiritse, voisimme raivata
sivummalla olevia tykkiasemia”. Sotilas katsoi meitä täysin tyrmistyneenä ja
kutsui luoksemme selvästi jonkin korkea-arvoisemman henkilön, sotilashenkilön,
oman arvonsa tuntevan sotilashenkilön. ” Ettekö te tiedä, että on sotatila ja
silloin siviileillä ei ole mitään asiaa tänne”. Täytyi myöntää, että en tiennyt
olevan sotatilan, ainakaan aamulla en sellaisesta ollut mitään kuullut. ”Mikähän
sota nyt sitten on?” kysyin hiukan huvittuneena. ”Täällä ei virnistellä,
vähemmästäkin on päässyt linnaan, ja nyt on maailmansota, varustamme paikkaa
vihollisen maihinnousun varalta”. Jokseenkin kummallista, he tuntuvat elävänsä
menneessä, me tässä ja nyt, vaiko toisinpäin? Metsästä ilmestyy sotilaita
enemmänkin, parikymmentä, varsinainen meneminen ja tuleminen alkaa, että varsin
päätä alkaa viirata. Taitaa olla parempi oikeasti pysyä erossa tästä porukasta
ja jättää tämän päivän työt täältä tekemättä. Käännyimme, mikä se oli? emme
katsoneet enää taaksemme, suoranaisesti juoksimme syvemmälle saareen, takaisin
nykyaikaan ja …
Zu viele Wörter.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti